Optiset palohälyttimet reagoivat savuhiukkasiin valonsäteen häiriintymisen kautta, ja ne ovat suomalaisissa kodeissa yleisin ja suositelluin palovaroitintyyppi. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten optinen palovaroitin toimii, missä tilanteissa se on paras valinta ja mitä eroja sillä on ionisaatiotekniikkaan verrattuna.
Aihe koskettaa käytännössä kaikkia – palovaroitin on Suomessa lakisääteinen jokaisessa asunnossa ja loma-asunnossa, joten sen toimintaperiaatteen ymmärtäminen auttaa valitsemaan oikean laitteen ja sijoittamaan sen niin, että se todella hälyttää ajoissa.
Miten optinen palohälytin toimii käytännössä
Optisessa eli valosirontaan perustuvassa palohälyttimessä on pieni optinen kammio, jonka sisällä on infrapunavalonlähde ja valoanturi. Normaalitilanteessa valonsäde ei osu anturiin, koska kammio on suunniteltu niin, että säde kulkee anturin ohi.
Kun ilmaan nousee savua, savuhiukkaset sirottavat valonsädettä, ja osa valosta heijastuu anturiin. Tämä laukaisee hälytyksen. Optinen tekniikka reagoi erityisen herkästi hitaasti kytevään paloon, jossa syntyy paljon näkyvää savua mutta vain vähän liekkiä – tyypillinen tilanne esimerkiksi sohvan tai sähkölaitteen kytemisessä.
Optinen vai ionisaatiopalohälytin – mitä eroa on
Ionisaatioperiaatteella toimiva palohälytin havaitsee pieniä, usein silmällä näkymättömiä palamishiukkasia sähkövirran muutoksen avulla ja reagoi nopeasti liekehtivään, äkillisesti syttyvään paloon. Optinen palohälytin puolestaan on herkempi savulle ja hitaasti kehittyvälle kytevälle palolle.
Suomessa myytävät kuluttajamallit ovat käytännössä lähes poikkeuksetta optisia, koska kotipalot alkavat useimmiten kytemisenä – esimerkiksi liesi, sähköjohto tai tekstiili. Ionisaatiohälyttimet ovat nykyään harvinaisempia myös siksi, että niissä käytetään pientä määrää radioaktiivista ainetta, mikä vaikuttaa hävittämiseen kierrätyksessä.
Yleinen väärinkäsitys on, että ”kaikki palovaroittimet ovat samanlaisia” ja mikä tahansa laite riittää mihin tahansa tilaan. Todellisuudessa laitteen anturitekniikka ja sijoituspaikka vaikuttavat ratkaisevasti siihen, kuinka nopeasti hälytys laukeaa.
Missä optinen palovaroitin kannattaa sijoittaa
Optinen palohälytin sopii erityisen hyvin makuuhuoneisiin, olohuoneisiin ja käytäville, joissa palo todennäköisesti alkaa kytemisenä. Keittiöön suositellaan usein erillistä, häkävaroittimella tai lämpöilmaisimella varustettua ratkaisua, sillä optinen hälytin voi reagoida herkästi myös ruoanlaiton normaaliin savuun ja aiheuttaa turhia hälytyksiä.
Käytännön nyrkkisääntönä jokaiseen kerrokseen tulee vähintään yksi palovaroitin, ja sisäministeriön asetuksen mukainen minimisuositus on yksi palovaroitin jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohti. Isommassa omakotitalossa tämä tarkoittaa käytännössä useampaa laitetta kerrosta kohti, ja moni asiantuntija suosittelee asentamaan varoittimen jokaiseen makuuhuoneeseen sekä käytävälle niiden ulkopuolelle.
Sama vaatimus koskee myös loma-asuntoja ja mökkejä – palovaroitin on pakollinen niissäkin, vaikka kohde olisi käytössä vain kesäisin. Mökin hälytysjärjestelmää suunniteltaessa kannattaa huomioida myös etävalvonnan mahdollisuus, josta löytyy lisää tietoa artikkelista mökin hälytysjärjestelmästä ja etävalvonnasta.
Optisen palohälyttimen asennus ja huolto
Optinen palohälytin kannattaa asentaa kattoon, vähintään 50 senttimetrin päähän seinistä ja valaisimista, koska ilmavirtaukset seinän ja katon rajassa voivat hidastaa savun kulkeutumista anturiin. Vinojen kattojen huipulle ei kannata asentaa laitetta, sillä sinne voi jäädä niin sanottu kuollut ilmatasku, jonne savu ei nouse yhtä nopeasti.
Käytännön esimerkki havainnollistaa tätä hyvin: omakotitalon yläkerran makuuhuoneessa palovaroitin oli asennettu aivan kattoikkunan viereen, jolloin vedon vaikutuksesta savu ei kulkeutunut anturiin normaalisti. Siirtämällä laite muutaman kymmenen sentin päähän ikkunasta huoneen keskemmälle, herkkyys parani merkittävästi.
Toimivuuden kannalta tärkeintä on säännöllinen huolto:
– Testaa laite testipainikkeella kerran kuukaudessa.
– Vaihda paristo vähintään kerran vuodessa, tai heti kun laite antaa heikon pariston merkkiäänen.
– Imuroi laitteen ritilä pölystä pari kertaa vuodessa, sillä pöly voi sekä aiheuttaa turhia hälytyksiä että vaimentaa anturin herkkyyttä.
– Vaihda koko laite valmistajan ilmoittaman käyttöiän täytyttyä, tyypillisesti 5–10 vuoden välein.
Osa uudemmista malleista on verkkovirtaan kytkettäviä ja keskenään langattomasti linkitettyjä, jolloin yhden laitteen hälytys laukaisee kaikki muutkin talon palovaroittimet samanaikaisesti. Vuoden 2010 jälkeen rakennetuissa kohteissa tämän tyyppiset sähköverkkoon kytkettävät paloilmaisinjärjestelmät ovat rakennusmääräysten mukaan pakollisia uudisrakennuksissa.
Optinen palovaroitin osana laajempaa turvajärjestelmää
Yksittäinen paristokäyttöinen optinen palovaroitin täyttää lain vähimmäisvaatimuksen, mutta se ei hälytä mihinkään talon ulkopuolelle, jos kukaan ei ole kotona kuulemassa äänimerkkiä. Tähän ratkaisuksi monet kotitaloudet yhdistävät palohälyttimen osaksi laajempaa älykodin turvajärjestelmää, jossa palohälytys voi lähettää ilmoituksen myös puhelimeen tai valvomoon.
Esimerkiksi Ajax-, Verisure- ja Yale-järjestelmiin on saatavilla langattomia palovaroitinantureita, jotka integroituvat samaan sovellukseen liiketunnistimien ja ovitunnistimien kanssa. Tällöin poissaolokin voidaan huomata ajoissa, kun ilmoitus kulkee suoraan älypuhelimeen. Aiheesta tarkemmin kertoo artikkeli älykodin turvajärjestelmistä.
Jos palovaroitin halutaan kytkeä osaksi ammattimaista 24/7-valvontaa, kannattaa tutustua myös hälytysvalvomopalveluihin, joissa hälytys ohjautuu suoraan päivystykseen eikä vain omaan puhelimeen. Tämä on erityisen hyödyllistä esimerkiksi taloyhtiöissä tai kohteissa, joissa asukas ei aina pysty itse reagoimaan hälytykseen.
Usein kysytyt kysymykset optisista palohälyttimistä
Onko optinen palohälytin parempi kuin ionisaatiohälytin?
Optinen palohälytin sopii paremmin useimpiin kotikäytön tilanteisiin, koska se reagoi herkästi hitaasti kytevään paloon, joka on yleisin kotipalojen alkamistapa. Ionisaatiohälytin reagoi nopeammin äkilliseen liekkipaloon, mutta näitä laitteita on nykyisin vähemmän myynnissä kuluttajakäyttöön.
Kuinka monta optista palohälytintä tarvitaan omakotitaloon?
Minimisuositus on yksi palovaroitin jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohti kerroksessa, mutta käytännössä suositellaan asentamaan laite jokaiseen makuuhuoneeseen ja käytävälle. Kaksikerroksisessa talossa tarvitaan siis vähintään yksi laite molempiin kerroksiin, usein useampia.
Reagoiko optinen palohälytin liikaa ruoanlaiton savuun?
Kyllä, optinen palohälytin voi joskus laueta turhaan keittiössä esimerkiksi paistamisen aikana, koska se on herkkä näkyvälle savulle. Tästä syystä keittiöön suositellaan usein erillistä lämpöilmaisinta tai varoitinta, joka on sijoitettu riittävän etäälle liedestä mutta silti samaan tilaan.
Yhteenveto
Optinen palohälytin on suomalaisiin koteihin parhaiten soveltuva ja lakisääteisen vähimmäisvaatimuksen täyttävä ratkaisu, koska se havaitsee tehokkaasti tyypillisimmän kotipalon alkamistavan eli hitaan kytemisen. Oikea sijoituspaikka, säännöllinen testaus ja pariston vaihto ratkaisevat lopulta sen, toimiiko laite silloin kun sitä eniten tarvitaan.
Kun palovaroitin halutaan yhdistää osaksi laajempaa kodin turvaratkaisua, kannattaa tutustua myös hälytysjärjestelmän hinnoitteluun ja siihen, millaisilla kustannuksilla eri tasoiset ratkaisut ovat saatavilla artikkelista hälytysjärjestelmän hinnoittelusta Suomessa. Hätätilanteessa, kuten tulipalon syttyessä, tärkein toimenpide on aina soittaa hätänumeroon 112.
