Kun muistisairas läheinen lähtee yöllä ulos tai ei löydä kauppareissulta kotiin, omainen alkaa usein selvittää, auttaisiko paikannin. Muistisairaan paikannin voi lyhentää etsintää tunneista minuutteihin, mutta samalla omainen joutuu miettimään, kuka saa päättää seurannasta, kuka vastaa hälytyksiin ja mitä tapahtuu, jos laite ei toimi. Tässä artikkelissa käydään läpi laitevaihtoehdot, käytännön vastuunjako ja ne oikeudelliset kysymykset, jotka kannattaa ratkaista ennen kuin laite otetaan käyttöön.
Suurin hyöty on ajassa. Suomen talvessa ohuissa vaatteissa ulos lähtenyt ihminen voi kylmettyä vakavasti jo 1-2 tunnissa. Kun sijainti on tiedossa heti, etsintä alkaa oikeasta paikasta.
Millainen muistisairaan paikannin sopii mihinkin vaiheeseen
Paikantimia on kolmea päätyyppiä. GPS-turvakello näyttää rannekellolta, ja siinä on yleensä SIM-kortti, hätäpainike ja puheyhteys. Erillinen GPS-paikannin kulkee taskussa, avaimenperässä tai kengän pohjallisessa. Turvapuhelin, jossa on GPS, kuuluu usein hyvinvointialueen tai yksityisen palveluntuottajan turvapalveluun, ja sen hälytykset menevät auttajaryhmälle tai valvomoon.
Hintahaarukka on laaja. Kuluttajille myytävät GPS-kellot maksavat noin 150-400 €, ja liittymä tai palvelumaksu on 10-40 € kuukaudessa. Valvomoon kytketyn turvapalvelun hinta vaihtelee hyvinvointialueittain, ja siihen vaikuttavat usein asiakkaan tulot.
Muistisairauden alkuvaiheessa paras ratkaisu on yleensä kello, jota ihminen käyttää itse ja jonka hätäpainikkeen hän osaa painaa. Pidemmälle edenneessä taudissa painike unohtuu, kello voi jäädä yöpöydälle, ja tärkeimmiksi ominaisuuksiksi nousevat automaattiset toiminnot. Näitä ovat esimerkiksi geoaita, joka hälyttää, kun käyttäjä poistuu sovitulta alueelta, sekä ilmoitus siitä, että laite on otettu pois ranteesta. Kaatumisen tunnistus kuulostaa lupaavalta, mutta sillä on rajansa. Niistä kerrotaan artikkelissa turvarannekkeen kaatumistunnistus ja sen rajat.
Myytti: Apple AirTag riittää
Moni omainen ehdottaa ensin noin 35-40 euron Apple AirTagia, koska se on halpa ja helppo piilottaa takin taskuun. AirTag ei kuitenkaan ole GPS-paikannin. Se näyttää sijainnin vain silloin, kun lähellä on muiden ihmisten Apple-laitteita. Haja-asutusalueella, metsässä tai yöllä tyhjällä kadulla sijainti voi jäädä tunteja vanhaksi.
Lisäksi AirTag on suunniteltu tavaroiden löytämiseen. Laite ilmoittaa itse olemassaolostaan, jos se kulkee jonkun mukana ilman omistajaa. Siinä ei ole hätäpainiketta eikä geoaitaa. Kaupungissa se on parempi kuin ei mitään, mutta varsinaista paikanninta se ei korvaa.
Kuka saa päättää seurannasta
Lähtökohta on, että aikuinen päättää itse, seurataanko hänen liikkumistaan. Muistisairauden diagnoosi ei vie tätä oikeutta. Jos läheinen ymmärtää vielä, mistä on kyse, hänen kanssaan sovitaan asiasta, ja suostumus kirjataan esimerkiksi omaisen ja kotihoidon yhteisiin muistiinpanoihin.
Vaikeampi tilanne syntyy, kun ihminen ei enää pysty ymmärtämään asiaa. Silloin merkitystä on sillä, onko hän aiemmin tehnyt edunvalvontavaltuutuksen ja koskeeko se myös henkilöä itseään koskevia asioita vai vain taloutta. Pelkkä sukulaisuus ei anna päätösvaltaa. Ennen päätöstä kannattaa keskustella hoitavan lääkärin, kotihoidon tai muistikoordinaattorin kanssa ja tarkistaa ajantasainen tilanne Digi- ja väestötietovirastosta.
Kun omainen käyttää paikanninta perheen sisällä, kyse on henkilötietojen käsittelystä, ja palveluntuottajia koskevat GDPR:n velvoitteet. Tarkista ajantasaiset tietosuojavaatimukset ennen käyttöönottoa samaan tapaan kuin lapsen GPS-kellon kohdalla. Samat yksityisyyden rajat koskevat myös muistisairaita: seurannan pitää palvella turvallisuutta, ei jatkuvaa tarkkailua.
Omaisen käytännön vastuu: kuka vastaa hälytykseen
Laite on vain puolet ratkaisusta. Toinen puoli on vastaus kysymykseen: kenen puhelin soi kello 3.40 yöllä? Esimerkiksi Pirkanmaalla asuva tytär voi olla Oulussa asuvan isänsä ainoa hälytysnumero, jolloin geoaidan hälytyksestä ei ole juuri apua. Ammattilainen aloittaa siksi aina hälytysketjun suunnittelusta eikä laitteen valinnasta.
Toimiva ketju menee näin:
1. Ensimmäinen vastaanottaja on lähellä asuva naapuri tai omainen, joka ehtii paikalle 10-15 minuutissa.
2. Varalla on toinen henkilö sekä valvomo tai hyvinvointialueen auttajaryhmä.
3. Kaikki tietävät, missä kotiavain on ja mitä tehdään, jos henkilö ei ole kotona.
4. Jos henkilöä ei löydy nopeasti tai hän on vaarassa, soitetaan heti hätänumeroon 112 ja kerrotaan, että paikannin on käytössä.
5. Laitteen akku ja toiminta tarkistetaan sovitusti esimerkiksi kerran viikossa.
Laajempi kuvaus valvomoon kytkettyjen ratkaisujen käytöstä löytyy artikkelista vanhusten turvaranneke – käytäntö omaiselle.
Yleisimmät virheet paikantimen käyttöönotossa
Akkua ei seurata. GPS-kellon akku kestää aktiivisessa paikannuksessa usein vain 1-3 vuorokautta. Jos lataaminen on muistisairaan itsensä vastuulla, laite on tyhjä juuri silloin, kun sitä tarvittaisiin. Lataaminen pitää liittää johonkin päivittäiseen rutiiniin, esimerkiksi kotihoidon iltakäyntiin.
Geoaita on liian tiukka tai liian väljä. Jos raja kulkee kotipihan reunassa, hälytyksiä tulee jokaisesta postilaatikolla käynnistä, ja omaiset alkavat ohittaa niitä. Viiden kilometrin säteellä hälytys tulee taas liian myöhään. Hyvä raja seuraa ihmisen tavallisia reittejä, kuten lähikauppaa ja tuttua kävelylenkkiä.
Laite tuntuu vieraalta. Muistisairas riisuu helposti esineen, jota hän ei tunnista omakseen. Kannattaa valita laite, joka muistuttaa hänen vanhaa kelloaan, tai kiinnittää paikannin takkiin, jota hän käyttää joka päivä.
Paikannin ei korvaa kodin perusturvaa
Ulos lähteminen on vain yksi muistisairauden riskeistä. Kotona yleisin vaara on unohtunut liesi. Palovaroitin on Suomessa lakisääteinen jokaisessa asunnossa ja loma-asunnossa. Muistisairaan kotiin kannattaa hankkia lisäksi liesivahti ja mieluiten toisiinsa kytketyt palovaroittimet, joiden hälytys välittyy myös omaiselle. Puulämmitteisessä mökissä tai talossa myös häkävaroitin on tarpeellinen.
Erotetaan vielä palvelualat toisistaan. Hälytysjärjestelmäyritykset myyvät ja asentavat hälytys- ja valvontalaitteita. Vartiointipalvelut kuuluvat turvallisuusalan yrityksille, sammuttimien huolto sammutinhuoltoliikkeille ja ovien lukitukset lukkoliikkeille.
UKK
Pitääkö poliisille ilmoittamista odottaa 24 tuntia, jos muistisairas katoaa?
Ei. Tämä on sitkeä myytti. Muistisairaan katoamisesta soitetaan heti hätänumeroon 112. Kerro, että henkilöllä on paikannin, ja anna sen viimeisin sijainti.
Saako hyvinvointialueelta GPS-paikantimen?
Monet hyvinvointialueet tarjoavat turvapuhelimia ja paikantavia turvalaitteita osana kotona asumista tukevia palveluja. Saatavuus, myöntämisen perusteet ja asiakasmaksut vaihtelevat alueittain, joten kysy asiaa oman alueesi palveluohjauksesta tai muistikoordinaattorilta.
Onko omainen vastuussa, jos paikannin ei toimi ja läheinen eksyy?
Omainen ei yleensä ole oikeudellisesti vastuussa siitä, että laite pettää. Vastuu sovituista tehtävistä on kuitenkin todellinen: jos omainen on luvannut vastata hälytyksiin, varahenkilön täytyy olla tiedossa esimerkiksi loman ajaksi. Kirjallinen hälytysketju ehkäisee väärinkäsityksiä.
Ennen kuin tilaat laitteen
Hyvä muistisairaan paikannin valitaan sairauden vaiheen ja hälytysketjun mukaan, ei hinnan perusteella. Selvitä ensin, kuka päättää laitteen käytöstä ja onko edunvalvontavaltuutus voimassa. Sopikaa sen jälkeen, kuka vastaa hälytyksiin ja kuka huolehtii lataamisesta. Testaa geoaita ja hätäpainike yhdessä läheisen kanssa ensimmäisellä viikolla. Kun laitteen käyttö on harjoiteltu, siitä on oikeasti hyötyä, kun sitä tarvitaan.